Mainostulot hyvään tarkoitukseen

Tarkkaavainen lukija onkin saattanut panna merkille, että Syöpäläinen on päästänyt käärmeen luikertelemaan paratisiin. Aikaisemmin mainosvapaana vyöhykkeenä pidetty blogi on saanut sisällökseen myös Googlen AdSense-mainosohjelman mainoksia. Tälle on syynsä. Alunperin olin suunnitellut kattavani klikkaustuloilla blogin kiinteitä kuluja. Löysin kuitenkin näille lanteille paremman kohteen – Brother Christmas. Tämä hieman kiistanalainenkin hahmo oli Helsingin Sanomien toimittajien hampaissa jonkin aikaa sitten kuittiepäselvyyksien takia. Kirjanpidon epäselvyydet on nyt selvitelty ja hyväntekeväisyystyö voi nyt jatkua.

Jouluveljen tempauksilla on kuitenkin tehty enemmän hyvää kuin hallaa, joten täten sitoudun lahjoittamaan AdSense-ohjelman poikiman revenuen lyhentämättömänä BC:n parhaaksi katsomiin hyväntekeväisyyshankkeisiin.

“Kun lukija mainosta klikauttaa, ropo jouluveljelle kilahtaa!”

LAHJOITA  TEKSTIVIESTILLÄ

Lahjoita 10e, Lähetä tekstiviesti BC10 numeroon 16499
Lahjoita 20e, Lähetä tekstiviesti BC20 numeroon 16499

Lahjoita 50e, Lähetä tekstiviesti BC50 numeroon 16499

Polar-tuoteperhe

Olen syövästä huolimatta yrittänyt hoitaa fyysistä kuntoani sen mukaan, mitä hoidot ja tauti ovat antaneet myöten. Syöpä itsessään sekä sen vaatimat hoidot ja lääkitys ovat panneet elimistön kovalle koetukselle. Tauti söi heti alussa miehestä painoa parisenkymmentä kiloa eikä tämä todellakaan ollut pelkkää rasvaa. Melko nopeasti huomasin, että sydän joutui kovalle koetukselle pienessäkin rasituksessa. Siksi totesin melko pian, että ranteesta mittaavalle urheilukellolle olisi tilaus voimavarojen annostelussa. Ensimmäisten sytostaattijaksojen jälkeen kun normaalit lumityötkin tuntuivat vievän kaikki voimat.

Ranteesta luotettavasti sykettä mittaavat sportti- ja älykellot ovat vielä suhteellisen uusi juttu, vaikka useampi valmistaja niitä tarjoaakin. Itse päädyin Polar M430-kelloon. Se on nimellisesti tarkoitettu juoksukelloksi, mutta lajivalikoima on vähintäänkin riittävä allekirjoittaneelle. Hinta asettuu ostopaikasta riippuen n. 150 euron tietämille. Ominaisuuksiltaan, designiltään ja hinnaltaan ollaan siis eri sarjassa esimerkiksi Suunnon Spartan-sarjan kanssa. Tärkeintä on, että kelloa saa mustana.

Polarin suurin miinus on oikeastaan näyttö. Resoluutioon kaipaisi pikseleitä reippaasti lisää, mutta nykyiselläkin tulee toki toimeen. Ranteesta sykkeen mittaus tapahtuu optisesti, joten kellon pitää istua tiukasti, lähes puristaen jotta lukema on luotettava. Kellon voi parittaa myös perinteisen sykevyön, esimerkiksi Polar H10 kanssa.

Laitteen voi määrittää mittaamaan sykettä 24/7, ja halutessasi se monitoroi myös nukkumistasi, unesi levollisuutta ja sen kestoa. Kaikki data kerätään Polar Flow-pilvipalveluun. Täällä voit myös ohjelmoida kellosi lajivalikoiman ja määritellä mitä dataa missäkin lajissa ranteesta näytetään. Lumitöissä ja ulkona muutenkin rehkiessäni mittaan sykettä yleensä jatkuvasti. Pulssin noustessa peruskunto-tason yli on sitten aika pitää pieni huilitauko, että urakan jaksaa tehdä loppuun eikä seuraavasta päivästä tule pelkkää punkan pohjalla makaamista.

Flow seuraa kuitenkin harjoitteiden lisäksi myös palautumista. Käyttäjä hyötyy tästä ominaisuudesta paljonkin, etenkin aloittelija. Ylikuntoa on helpompi varoa, kun malttaa pitää tarpeeksi palautuksia treenisessioiden välillä. Ainakin itselle VERY STRAINED-taso kertoo, että pari seuraavaa päivää on syytä ottaa kevyemmin.

Sykealueiden määrittely on myös mahdollista tehdä käsin. Kuntoilijalle hyvä nyrkkisääntö on tehdä kokonaisharjoituskuormasta karkeasti ottaen n. 2/3 – 3/4 PK- eli peruskunto-sykealueella (muistaakseni 60-70% laskennallisesta maksimisykkeestä.)

Samaan “tuoteperheeseen” kuuluu myös Polar Balance-vaaka. Punnittu paino synkronoidaan kellon ja pyörämittarin perustietoihin sekä Flow-palveluun kalorinkulutuslaskentaa varten bluetooth-yhteydellä. Voit myös halutessasi asettaa Flow-palvelussa itsellesi painonhallintatavoitteita ja seurata niiden edistymistä. Itselle hieman tarpeeton ominaisuus näin syöpää sairastaessa.

Käytän polkupyöräillessäni Polar M460 mittaria kadenssianturin kera. Näidenkin tiedot synkronoidaan samaan pilvipalveluun. Android-puhelimia varten Play-storesta on saatavilla ilmaisen Polar Flow sekä Polar Burn-applikaatiot saman sporttidatan lukemista varten.

Ainoat moitteet Polar-ekosysteemistä tulevat Flow-palvelusta. Osa sen näytöistä on ainakin minulle designiltään lievästi sekavia. Onneksi perustiedot kuten luotettava kalorilaskenta ja taitettu matka irtoavat kuitenkin ongelmitta, joten en koe tätä ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Verrattuna SportsTrackerin yltiöoptimistisiin energiankulutuslukemiin olen ollut tyytyväinen Polarin käyttäjä. Vielä kun kellon ja pyörämittarin saisi kirkkaammalla OLED-näytöllä, tuote olisi likimain täydellinen. Myös M430 akunkestossa etenkin jatkuvalla sykemittauksella on hieman parantamisen varaa.

Kesäloman aloitus

Vaimon kesäloma alkoi ja sopivasti vastaeronnut ex-käly toivoi kaksi meidän vanhinta lasta yökylään omiensa seuraksi. Tämä asetelmahan avaisi normaalioloissa kaikenlaisia kivoja mahdollisuuksia.

Vaimo haki itselleen punkkupullon loman alkajaisiksi, minä poistin lähimarketista vähän mansikoita ja löytyipä kaapista kinkkua ja vuohenjuustoakin. Mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä yhdessä sohvalle elokuvan ääreen. Josko vaikka vähän kuhertelua. Nuorimmainen toki vielä seuraa pitämässä, se haistoi parmankinkun ja halusi jaolle. Mansikatkin kelpasivat kantoineen.

Tietysti piti käydä niin, että eilispäivänä aloiteltu ja tänään lopeteltu terassinmaalausoperaatio yhdessä ekan Somatuline-piikin kanssa kaatoi tämän miehen sänkyyn ennen iltaysiä – yksin. Karmeat vatsanpurut Creonista ja kipulääkkeistä huolimatta, alaselkä aivan paskana maalisudin kanssa kyykistelystä ja yleensäkin syöpämäinen olo. Ei auta mikn. Pakko luovuttaa.

Vaimo jää katsomaan yksin vanhaa Goldie Hawn-komediaa “Tyttö joka kävi intin” ja minä vetäydyn irvistelemään vatsanpuruilleni ja pieremään happiviikset nenässä vuohenjuuston hajuisia kaasupäästöjä sairastuvan puolelle. Romantiikka kukassaan. Toivottavasti saa yön nukuttua ja olisi aamulla vähän paremmassa iskussa. Sattuu ja vituttaa. Ihan kuin olisin katkeamassa keskeltä kahtia. Ehkä se kasvainturvotukseen määrätty kortisoni ei ollutkaan niin tarpeetonta kuin luulin. Mutta nyt jo alasajon puoliväliin päästyäni en kyllä hevillä aloita sitä uudestaan. Nämä vapisemattomat kädet ovat niin paljon mukavammat kuin ne shakermaker-hanskat.

Silti. Juuri nyt eniten vituttaa syöpä. Ja se että olen katkeamassa kahtia.

Vertaistuen voima

Unihiekkaa (Tenoxia) on vielä rutkasti silmissä, kun aloittelen tätä päivää. Tuttuun tapaan läppäri syliin, tarkistetaan FB ja blogin kävijämäärä. Nousussa, edelleen. Hämmästyttävää. En osaa edelleenkään pitää itseäni hyvänä kirjoittajana enkä tarinaani erityisen mielenkiintoisena. Tosin senhän päätät sinä, arvostettu lukijani. Lukijamäärä kertonee, että syöpäsairauksien lukumäärä on edelleen nousussa ja tämä “sairauksien keisari” koskettaa luisella sormellaan yhä useamman ja useamman perheen elämää.

Mitä pisemmälle tämä syöpämatkani on edennyt (menossa syöpäpäivä 267), sen hämmästyneempi olen. Siitä, miten väärässä olen ollut sosiaalisen median ja sen mahdollistaman yhteisöllisyyden voimasta. Vertaistukiryhmässä vaihdetaan hyvää tietoa ja vinkkejä. Tarjotaan apua ilman välitöntä halua vastikkeellisuudesta. Tsempataan itselle tuntemattomia ihmisiä. Kokoonnutaan yhteisen lipun alle jakamaan ilot ja surut. Meidän perhe on saanut pientä rahallista apua, kodinhoitoapua, lastenhoitoapua vain muutamia mainitakseni.

Itse olen saanut sinulta, lukijani, itseluottamusta, perspektiiviä omiin murheisiini. Kun lukee minkälaisten vastusten vuorten kanssa jotkut kamppailevat menettämättä rohkeuttaan ja peruspositiivisuuttaan, omat murheet tuntuvat todella minimaalisilta. Minullahan on kaikki tällä hetkellä suhteellisen hyvin. Keuhkoveritulpasta toipuminen etenee hitaasti mutta varmasti. Kasvain ei ole levinnyt. Eilenkin jaksoin pestä ja tervata terassin ja juosta asioilla ennenkuin väistämätön koitti ja jalat menivät alta. Katto on edelleen pään päällä. Perhe pitää yhtä ja lapseni rakastavat minua edelleen, kuten vaimokin. Työpaikkakin on vielä olemassa. Ja veikkaus kortisonista käsien hallitsemattoman tärinän aiheuttajana näytti osuneen oikeaan. Annoksen puolittaminen on puolittanut myös tärinän, joskaan ei valitettavasti pään turpeutta.

Vaikeinta on nyt odottaminen.

Ensiksi tieto siitä, että HUS asiantuntijat ovat tutustuneet tapaukseeni. Tänään haen Somatulinen apteekista ja aloitan kuukausittaiset piikitykset. Jos HUS näyttää leikkauskelpoisuudelle vihreää valoa, edessä konsultaatiomatka Helsinkiin. Jos ei, mennään Docratekseen. Kallishan se on, mutta minkä hinnan kukin elämälleen laskee. Parantuessani minulla on ainakin mahdollisuus tienata ne rahat takaisin. Turkuun mennään elokuun lopussa ottamaan radioaktiivisella isotoopilla kuvannus, jotta nähdään saadaanko kasvaimen pintaa täsmäpommitettua sädehoidolla.

Essenin klinikka on sitten sen viimeinen vaihtoehto. Saksaan lähtöhän vaatii kaikkien potilasasiakirjojen käännättämistä, enkä osaa kieltä muutenkaan. Enkä pidä saksalaisesta ruoasta.

FB-ryhmässä vinkattiin ns. englantilaisesta “nanoveitsikirurgiasta”. Luin tästä vielä uudesta hoidosta hieman lisää. On käytännössä suurjännitesähkön antamista suoraan kasvainkudokseen. Tarjolla vain muutamissa sairaaloissa ja käytetään sädehoidon jatkeena. Ei siis ainakaan vielä sovellu minulle.

Pannaan hyvä kiertämään

Julkaisin tänään FB:issa ilmoituksen, jossa tarjoan vastikkeetonta “Kela-taksikyytiä” sitä tarvitseville Valkeakosken ympäristöstä TAYS:iin.

Olen itse saanut syöpää sairastaessani niin paljon ilmaista apua, että koen jo velvollisuudekseni panna hyvää kiertämään. Käytettävissä on ilmastoitu farmariauto, johon mahtuu vähän matkatavaraa, taitettu pyörätuoli ja kävelytuki. Paarikuljetukseen minulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta.

Nouto hoidosta voidaan katsoa tapauskohtaisesti. Ihan 24/7 en pysty ajamaan, koska on kesäloma ja alaikäiset lapset kotona, mutta katsotaan paljonko toimeksiantoja tulee ja paljonko omat resurssit antavat niitä myöten.

Olen tosiaan itse syövän takia sairaslomalla joten aikaa on.

Apteekkipysähdys onnistuu matkalla ja saattajallekin on tilaa. Yhdistelyjä ei tarvitse odottaa.

Jos joku hyväsydäminen huoltoasemanpitäjä sattuu tämän näkemään, naftalahjoitukselle en sano ei-kiitos, mutta näin alkuun kustannan polttoaineet ihan itse.

Kontaktia saa sähköpostilla admin@syopalainen.fi tai FaceBookin viestipalvelun kautta.

Ajokorttiluokka AB, ajettuja kilometrejä vajaa miljoona. Auto Ford Mondeo TDCI