Under Teh Knife

Kannatti pyytää toinen mielipide kasvaimen leikkauskelpoisuudesta. Meilahdessa oltiin sitä mieltä, että pikkujutusta ei ole suinkaan kyse mutta että leikkaus olisi teknisesti toteutettavissa. Alustava ajankohta puukon alle menolle on elo-syyskuun vaihde. Sitä ennen lääkintä jatkuu ennallaan. PET-kuvannos TYKS:issä jäi vielä vähän auki, palannevat siihen lähempänä.

Tietenkään vailla riskejä ei tässä olla, mutta niinhän aina anestesiaa sisältävään kirurgiaan liittyy riskejä. Olen ne valmis hyväksymään.

Jäämme siis odottamaan kutsua. Konsultoinut verisuonikirurgi kävi läpi toimenpidettä kanssani. Oli sitä mieltä, että “kyllä sinä toivut operaatiosta nopeasti, kun olet vielä nuori mies”. Hymyilytti.

Melko sekalaiset tunnelmat tällä hetkellä. Ei ehkä ole vielä oikein tajuntaan uponnutkaan, että sain juuri kenties uuden elämän.

Seinäkiipeilyä ja tuskanhikeä

Note-to-self: älä budjetoi samalle päivälle televisioantennin kiinnitystä päätykolmioon, kun menossa on sekä ennätyshelle että lääketieteellisten toimenpiteiden ajanvarauksia ja selvittelyjä. Seinällä oli henkilönostimessa keikkuessani hyvinkin 40 astetta lämmintä. Päällä  tietenkin mustat työvaatteet. Puhelin soi vähän väliä kun sekä Meilahden että Taysin hoitohenkilökunta soitteli – parhaimmillaan minuutin välein. Onneksi kännykässä oli jonkinlainen kosteudensuojaluokitus.

No. Ensin paikallinen sairaala oli sitä mieltä että hell no tällä aikataululla – perjantaihin mennessä – mitään uusia kuvia ehditä ottamaan. Minä yritin selittää, että kun kerran mahdollisuus mahdollisuuteen on ilmennyt, niin en minä nyt herrajjestas vanhojen kuvien kanssa Meilahteen lähde perjantaina posottamaan. Menen sitten vaikka omilla rahoilla kuviin. Mehiläisellä on kuvantamislaitteet Töölöössä ja siitähän ei Meikkuun ole pitkäkään matka, olen antanut itselleni kertoa. N puhelua myöhemmin sitten kultainen hoitaja täältä Pirkanmaan piiristä hahmotti kokonaistilanteen – kun kerran potilaalla on hoitopaikan valintaoikeus ja kyseessä on julkisen puolen sisäinen konsultaatio niin ei ole mitään validia syytä evätä lähetettä tai tarkemmin sanottuna kuvausta.

Lopputulema – huomisaamuna labrat ja kello 14 paikallissairaalaan kuvattavaksi. Homma etenee. Sitten perjantaiaamuna omalla autolla – Kela-taksia en hennonne ottaa – Meikkuun klo 13.30 mennessä, huone 18 ja Pirkka Vikatmaa, verisuonikirurgi, katsoo kuvatukset kanssani läpi. Tähdensi että:

  • leikkaus edelleen teknisesti mahdollinen, tämä ei kuitenkaan ole lupaus
  • kasvain on kookas
  • syy miksei sitä leikata per heti on lomakausi ja minun kasvini on sen verran leppoisaa sorttia ettei edellytä leikkausta per kesken lomakauden. Pitäähän sahurienkin saada levätä
  • leikkaamattomana kasvaimeni antaa miehelle elinikäennusteeksi noin max vuosikymmenen
  • varaudu henkisesti siihen, että jonkinlainen letkunpätkä voidaan joutua jättämään vuodeksi mahaan. Tämä ei juuri hetkauttanut, koska onhan minulla sojottanut kyljessä dreeniletu jo reilu puoli vuotta

Otin iltaa vasten kaksi Tenoxia, torkahdin hetkeksi, mutta heräsin taas. Jäitä hatussa ei ole vissiin tarpeeksi. No, eiköhän se uni vielä minutkin löydä. Makuuhuoneessa on sikamaisen kuuma, vaikka pidinkin sen pimennettynä koko päivän.

Sekin mietityttää, palaudunko enää leikkauksen onnistuessakaan täysin ennalleni? Varmastikin jonkinlainen estolääkitys jätetään päälle ja seuranta samaten. Lapset eivät ole vielä kyselleet, vaikka esikoinen olikin kaiutin puhelimen kutuvuusalueella kun vaimokullalle autoon asiasta soitin.

Samaten toipumisaika mietityttää. JOS oletetaan, että syyskuun alkupuolella under-the-knife… siitä arviolta 3-5 päivää heräilyä, tarkkailua, kotiutus. Nykyistä sairauslomaa kirjoitettu lokakuun loppuun. Käyttämättömiä osasairauspäivärahapäiviä muutama viikko, joka periaatteessa mahdollistaa pehmeän, joustavamman töihinpaluun. No perkele, se kestää minkä kestää.

Samaten opiaattilääkityksen alasajo. Tiedän, nyt mennään jo monta kierrosta asioiden edelle. Populäärikulttuurin tarjoilema kuva opiaattivieroituksesta on vaan niin vastenmielinen, ettei ajatusta haluaisi työstää yhtään lähtöruutua pisemmälle.

Keskity mies. Päivä ja asia kerrallaan. Turha spekuloida vielä liikaa. Nyt yrität unta, aamulla siivous koska perhe palaa mummolasta eikä poikamieskämppä-tyylistä kaaosta taatusti katsota hyvällä.

Hyvää yötä maailma, olkoon tieni toipumiseen niin silattu kuin mahdollista. Jos kaikki menee kuten pitää, meidän perhe lentää viikoksi tai kahdeksi lomalle ihan-minne-tahansa. Tämmöisen hermopaineen ja sirkuksen jälkeen se olisi todellakin ansaittu. Eikä lasten henkinen kehitys siihen tyssää vaikka pari viikkoa joutuisivatkin olemaan koulusta poissa.

Uutisia

Sain soiton Helsingistä. Nyt tulisi hankkiutua uuteen kuvaukseen – vielä tällä viikolla. Sen lisäksi kirurgi haluaa minut Helsinkiin perjantaiksi. Katsotaan kuvat läpi. Leikkaus on kuulemma teknisesti mahdollinen, mutta uusimmat kuvat tarvitaan arvioon. Kasvain on kiltti mutta kookas. Periaatteessa leikattavissa.

Alustava leikkausaika – jos siihen päästään – olisi sitten syyskuussa.

Tätä tunteiden myllerrystä. Tiedän vallan mainiosti, ettei tässä vielä kuivilla olla. Vaikka leikkaus toteutuisi, se on vaativa ja sisältää komplikaatioita.

Silti.

Ensimmäistä kertaa reilun puolen vuoden aikana minulla on PIENI toivonjyvänen paranemisesta.

Ilman leikkausta elinikäodote on kymmenisen vuotta. Maksimissaan. Eikä soittajan mukaan näilläkään lääkkeillä saada näin kookasta kasvainta kokonaan pysäytettyä.

Leikkausta ei tehtäisi silti lomakuukasina, koska se on – kuten yllä mainittu – kiltti ja hidaskasvuinen.

Pelottaa. Toivontuntemuksia. Hyvin hyvin ristiriitainen olo kaikenkaikkiaan. Heitän yhden rauhoittavan naamaan ja yritän keskittyä katsomaan vuoden 1987 versiota “Robocopista”. Se alkuperäinen Paul Verhoevenin ohjaama versio.

Kävin hakemassa vuokralle henkilönostimen. Huomisaamuna olisi tarkoitus mountata televisioantenni talon päätyseinään. Postissa on jo tulossa uutta rautaa, joka asennettuna jakaa teeveen kuvasignaalia talon kaikille älylaitteille.

Pitäkää peukkuja että hartain toiveeni maailmassa toteutuu. Että minusta tulee vielä terve, normaali ihminen. Vaikka sitten pitäisi vuoden ajan kulkea letku mahassa niinkuin sahuri varoitteli. Eipä tuossa isoa eroa olisi nykyiseen “puoli vuotta letku kyljestä sojottaen”.

Vaimo pitää pokkansa vielä, hän onkin järki-ihminen. En tiedä, kuinka pitkän sairausloman onnistuessaan leikkaus vaatisi. Sillä väliä ole. Onneksi osasairauspäivärahoja jäi käyttämättä muistaakseni kuukauden verran. Mahdollistaisi pehmeämmän laskun työelämään.

Rakas kirurgien suojeluspyhimys. Suo minulle tämä mahdollisuus ja leikkaajalle vapaa käsi.

Muistinko muuten mainita, että omat käteni ovat lakanneet vapisemasta täysin? Katsotaan sitä hoitovirhekanteluakin. Tuntuisi paremman ilmaisun puutteessa nololta purra kättä joka koettaa sinut parantaa. Helsingin kirurgikin sanoi ymmärtävänsä täysin, miksi täällä päässä kasvaimeni oli julistettu leikkauskelvottomaksi.

Jännitys tiivistyy

Jännitys tiivistyy

Kyllästyttyäni odottamaan viestiä HUS:ista otin jälleen asiat ja kohtaloni omaan käteen. Lueskelin TAYS:ista tullutta tekstiä, jossa mainittiin nimeltä mahdollinen leikkaava kirurgi. Hän yllättäen vastasikin kesälomaltaan sähköpostiini jossa kyselen tapauksestani: “Olen runsaat 2 viikkoa lomalla, mutta tiimimme alustavasti perehtyy tapaukseen ensi maanantaina. Meillä kyllä kokemusta hankalista tuumoreista, valtimoon kiinni kasvaminen ei yleensä este leikkaukselle.
Palataan asiaan. Ilkka Kantonen”

Lisäsi vielä että yleensä “tullaan julkisen kautta”. Mitä sitten tarkoittaneekaan? Lisää odottamista? Jos kovin pitkää odotusaikaa tarjoaa, olen valmis kaivamaan kuvetta. Rahallahan saa yleensä kaikenlaista kivaa.

Esimerkki rahan voimasta.

Vuonna 2012 sain sukeltajantaudin, joka pisti sukellusvakuutuksen katkolle. Vakuutusyhtiö vaati PFO-tutkimusta. PFO on pieni, synnynnäinen reikä, joka mahdollisesti sijaitsee sydämen vasemman ja oikean kammion välisessä läpässä. Vastaus tulikin nopeasti. “Julkiselta puolelta kahden viikon jono, mutta jos tulet omalla rahalla yksityispraktiikan puolelle, onnistuu ylihuomenna”. Lienee tarpeetonta sanoakin, että tässä vaiheessa olin valmis käyttämään omaa rahaa, että asia saisi jonkinlaisen closuren. Tarinallahan oli sikäli onneton loppu että pieni reikä löytyi ja siihen vedoten vakuutusyhtiö veti vakuutuksen pois katkaisten näin koko sukellusharrastuksen kerrasta poikki. Olen melko vakuuttunut että vastaavanlainen oikotie on tässäkin tapauksessa olemassa. Tai sitten kylmästi Docratekseen maksamaan itsensä kipeäksi. Eiköhän samat lääkärit leikkaa sielläkin, paremmalla palkalla tosin. Jos tämä paska on yleensä leikattavissa, haluan kasvista eroon ja toipumisprosessin eroon mahdollisimman pian.
Pistän siis viestiä heti maanantaina ja varustaudun henkisesti mahdolliseen uusintakuvaukseen, jos niitä tarvitaan. Minulle sopisi matkustaa vaikka Helsinkiin.
Kantosen kollega osallistui myöskin viestinvaihtoon ja kertoi etteivät olleet saaneet tapauksestani lainkaan tarvitsemiaan kuvia. Joko lähettävä lääkäri on aikatauluttanut uusintakuvauksen niin, että annetaan Afinitorin ja Somatulinen ensin vähän tehdä tehtäviään ja otetaan kuvat sitten TAI on yksinkertaisesti unohtanut lähettää viimeisimmät kuvani, vaikka viime tapaamisessa näin nimenomaan sovittiin. Muilta osin lähettävä lääkäri oli tehnyt sen minkä lupasikin, eli B-lausunto Kelalle ja työnantajalle ja sairauslomalle jatko lokakuun loppuun.
Edelleen ihmettelen, miksei konsultaatiota ole tehty automaattisesti, jo ajat sitten?

Entä jos

Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Allekirjoitan. Helteinen heinäkuun keskiviikko niskassa kuin huopa. Yritän jouduttaa ajan kulumista tekemällä rästissä olevia pihahommia. Keskinkertaisella menestyksellä. Perhe minilomailee Virossa, joten kotona on hiljaista. Samaten kaikki naapurit tuntuvat lentäneen lomille kuka minnekin.

Entä jos kasvainta ei voikaan koskaan leikata? Voinko elää se sisälläni? Kivetettynä lääkkeillä niin, etteivät sen inhottavat syöpäsolut pysty enää jakautumaan eikä kasvain pysty kasvattamaan näinollen kokoaan? Lääkkeiden kalleus ei tässä huoleta, eiköhän hoitava lääkäri voi kirjoittaa vaikuttavalle lääkeaineelle tarpeeksi pitkän voimassaoloajan.

Jos näin, jaksaisinko elää tuo vieras sisälläni? Jo nyt on nähty, että haiman toimintahäiriö vaikuttaa selkeästi elinvoimaan, vireystilaan, mojoon ja yleiseen jaksamiseen. Haiman tuottamien entsyymien korvaushoito auttaa vähän syömäni ruoan ravintoaineiden imeytymisen krooniseen häiriöön, mutta lihasmassaa on jäänyt silti kateisiin reippaasti. Jos en nauti joka aterian yhteydessä vähintään kolmea Creon-kapselia, tuntuu että syömäni ruoka menee ns. läpipaskana elimistöstä läpi ilman, että sen ravintoaineita saadaan lainkaan käyttöön.

Koskaan ennen syöpää ei ollut samanlaisia väsymyskohtauksia, joista nykyään saan nauttia lähes päivittäin. Pakotetut päivätorkut pari kertaa päivässä soveltuvat nykyisen työnantajani käsitykseen tehokkaasta työpäivästä kovin huonosti. Toki päivät vaihtelevat ja välillä jaksan olla hyvinkin dynaaminen, mutta turbopäivistäkin lankeaa yleensä lasku maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin.

Vastaus on: jaksan, jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Koska on pakko.

Jostain on silti koko päivän pukannut perustelematonta optimistisuuden tunnetta että se leikataan ja Englannissa. Älkää kysykö mistä tunne tulee. Se vaan tulee.