Kesäloman aloitus

Vaimon kesäloma alkoi ja sopivasti vastaeronnut ex-käly toivoi kaksi meidän vanhinta lasta yökylään omiensa seuraksi. Tämä asetelmahan avaisi normaalioloissa kaikenlaisia kivoja mahdollisuuksia.

Vaimo haki itselleen punkkupullon loman alkajaisiksi, minä poistin lähimarketista vähän mansikoita ja löytyipä kaapista kinkkua ja vuohenjuustoakin. Mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä yhdessä sohvalle elokuvan ääreen. Josko vaikka vähän kuhertelua. Nuorimmainen toki vielä seuraa pitämässä, se haistoi parmankinkun ja halusi jaolle. Mansikatkin kelpasivat kantoineen.

Tietysti piti käydä niin, että eilispäivänä aloiteltu ja tänään lopeteltu terassinmaalausoperaatio yhdessä ekan Somatuline-piikin kanssa kaatoi tämän miehen sänkyyn ennen iltaysiä – yksin. Karmeat vatsanpurut Creonista ja kipulääkkeistä huolimatta, alaselkä aivan paskana maalisudin kanssa kyykistelystä ja yleensäkin syöpämäinen olo. Ei auta mikn. Pakko luovuttaa.

Vaimo jää katsomaan yksin vanhaa Goldie Hawn-komediaa “Tyttö joka kävi intin” ja minä vetäydyn irvistelemään vatsanpuruilleni ja pieremään happiviikset nenässä vuohenjuuston hajuisia kaasupäästöjä sairastuvan puolelle. Romantiikka kukassaan. Toivottavasti saa yön nukuttua ja olisi aamulla vähän paremmassa iskussa. Sattuu ja vituttaa. Ihan kuin olisin katkeamassa keskeltä kahtia. Ehkä se kasvainturvotukseen määrätty kortisoni ei ollutkaan niin tarpeetonta kuin luulin. Mutta nyt jo alasajon puoliväliin päästyäni en kyllä hevillä aloita sitä uudestaan. Nämä vapisemattomat kädet ovat niin paljon mukavammat kuin ne shakermaker-hanskat.

Silti. Juuri nyt eniten vituttaa syöpä. Ja se että olen katkeamassa kahtia.