Seinäkiipeilyä ja tuskanhikeä

Note-to-self: älä budjetoi samalle päivälle televisioantennin kiinnitystä päätykolmioon, kun menossa on sekä ennätyshelle että lääketieteellisten toimenpiteiden ajanvarauksia ja selvittelyjä. Seinällä oli henkilönostimessa keikkuessani hyvinkin 40 astetta lämmintä. Päällä  tietenkin mustat työvaatteet. Puhelin soi vähän väliä kun sekä Meilahden että Taysin hoitohenkilökunta soitteli – parhaimmillaan minuutin välein. Onneksi kännykässä oli jonkinlainen kosteudensuojaluokitus.

No. Ensin paikallinen sairaala oli sitä mieltä että hell no tällä aikataululla – perjantaihin mennessä – mitään uusia kuvia ehditä ottamaan. Minä yritin selittää, että kun kerran mahdollisuus mahdollisuuteen on ilmennyt, niin en minä nyt herrajjestas vanhojen kuvien kanssa Meilahteen lähde perjantaina posottamaan. Menen sitten vaikka omilla rahoilla kuviin. Mehiläisellä on kuvantamislaitteet Töölöössä ja siitähän ei Meikkuun ole pitkäkään matka, olen antanut itselleni kertoa. N puhelua myöhemmin sitten kultainen hoitaja täältä Pirkanmaan piiristä hahmotti kokonaistilanteen – kun kerran potilaalla on hoitopaikan valintaoikeus ja kyseessä on julkisen puolen sisäinen konsultaatio niin ei ole mitään validia syytä evätä lähetettä tai tarkemmin sanottuna kuvausta.

Lopputulema – huomisaamuna labrat ja kello 14 paikallissairaalaan kuvattavaksi. Homma etenee. Sitten perjantaiaamuna omalla autolla – Kela-taksia en hennonne ottaa – Meikkuun klo 13.30 mennessä, huone 18 ja Pirkka Vikatmaa, verisuonikirurgi, katsoo kuvatukset kanssani läpi. Tähdensi että:

  • leikkaus edelleen teknisesti mahdollinen, tämä ei kuitenkaan ole lupaus
  • kasvain on kookas
  • syy miksei sitä leikata per heti on lomakausi ja minun kasvini on sen verran leppoisaa sorttia ettei edellytä leikkausta per kesken lomakauden. Pitäähän sahurienkin saada levätä
  • leikkaamattomana kasvaimeni antaa miehelle elinikäennusteeksi noin max vuosikymmenen
  • varaudu henkisesti siihen, että jonkinlainen letkunpätkä voidaan joutua jättämään vuodeksi mahaan. Tämä ei juuri hetkauttanut, koska onhan minulla sojottanut kyljessä dreeniletu jo reilu puoli vuotta

Otin iltaa vasten kaksi Tenoxia, torkahdin hetkeksi, mutta heräsin taas. Jäitä hatussa ei ole vissiin tarpeeksi. No, eiköhän se uni vielä minutkin löydä. Makuuhuoneessa on sikamaisen kuuma, vaikka pidinkin sen pimennettynä koko päivän.

Sekin mietityttää, palaudunko enää leikkauksen onnistuessakaan täysin ennalleni? Varmastikin jonkinlainen estolääkitys jätetään päälle ja seuranta samaten. Lapset eivät ole vielä kyselleet, vaikka esikoinen olikin kaiutin puhelimen kutuvuusalueella kun vaimokullalle autoon asiasta soitin.

Samaten toipumisaika mietityttää. JOS oletetaan, että syyskuun alkupuolella under-the-knife… siitä arviolta 3-5 päivää heräilyä, tarkkailua, kotiutus. Nykyistä sairauslomaa kirjoitettu lokakuun loppuun. Käyttämättömiä osasairauspäivärahapäiviä muutama viikko, joka periaatteessa mahdollistaa pehmeän, joustavamman töihinpaluun. No perkele, se kestää minkä kestää.

Samaten opiaattilääkityksen alasajo. Tiedän, nyt mennään jo monta kierrosta asioiden edelle. Populäärikulttuurin tarjoilema kuva opiaattivieroituksesta on vaan niin vastenmielinen, ettei ajatusta haluaisi työstää yhtään lähtöruutua pisemmälle.

Keskity mies. Päivä ja asia kerrallaan. Turha spekuloida vielä liikaa. Nyt yrität unta, aamulla siivous koska perhe palaa mummolasta eikä poikamieskämppä-tyylistä kaaosta taatusti katsota hyvällä.

Hyvää yötä maailma, olkoon tieni toipumiseen niin silattu kuin mahdollista. Jos kaikki menee kuten pitää, meidän perhe lentää viikoksi tai kahdeksi lomalle ihan-minne-tahansa. Tämmöisen hermopaineen ja sirkuksen jälkeen se olisi todellakin ansaittu. Eikä lasten henkinen kehitys siihen tyssää vaikka pari viikkoa joutuisivatkin olemaan koulusta poissa.

4 thoughts on “Seinäkiipeilyä ja tuskanhikeä

  1. No nyt systeemi pyörii! Hyvä että Taysista, tai ainakin yhdestä hoitsusta, löytyy kokonaisnäkemystä. Ja HUS:n parhaat voimat valjastetaan sun hoitoon. Nyt toivotaan parasta.

    Taloudesta: löytyisikö Taysin kautta sossu, joka osais neuvoa noita sairauspäivärahakuvioita? Ymmärtääkseni systeemi on olemassa pitempäänkin sairauteen, asioiden nimet muuttuu, mutta tyhjän päälle et jää. Toki on taloudellisesti raskas tikki. Siksikin on hienoa, että meillä on julkisella huippuluokan syöpähoitoa, kun se joka tapauksessa rokottaa raskaasti työn kautta. Ja vaikeaa tietää tosiaan miten pitkään.
    Olen kuunnellut BBC:n podcastin You, me and the big C. Siinä puhuivat että hoidot on NHS:ssa kuin postinumeroarpajset. Ja taloudellisesti useille ihan katastrofi. Tuli fiilis, että jopa syöpään sairastuneen on lottovoitto syntyä Suomeen.
    Tsemppiä! Ja ehkä sun kannattais välillä käyttää tätä S-korttia, ja esim pyytää jotain tuttua kiipeilemään seinillä. Syövästä on niin kovin vähän hyötyä, niin tuollaisessa vois olla Joku vois oikeesti ilahtua, kun vois tehdä jotain konkreettista hyväksesi. Jos itse mieluummin teet, niin mikäs siinä, mutta ajattelin että jos voimille olis muuten käyttöä, niin s-kortin käyttäminen on todella ok. (Tossa podcastissa käy ilmi, että UK:ssakin käyttävät tuota ilmausta. Ja välillä toimii kuulemma hyvin, tosin välttämättä ei saa pöytää hienosta ravintolasta vaikka onkin syöpä.)
    Todella varmaan kaikki tätä lukevat toivovat parasta mahdollista nyt kaikkeen tulevaan, ja ihan ihmeitäkin. Ja hyviä hetkiä yhdessä perheen kanssa.

  2. Bentsodiatsepiini vieroitus voi olla psyykkisesti se kovin pala…

    1. Tääkin käyny mielessä. Onneksi mainittua troppia on kulunut todella vähän. Kiitos tästä kuuluu keuhkoveritulpan ennätysnopealle paranemiselle. Punaisen polkupyörän selkään pääseminen tekee mulle paremman olon kuin sininen pilleri – enkä puhu nyt Viagrasta 😊

Comments are closed.