Tali-Ihantala

Dark Side of The Moon, beibi.

Nyt kun suurin vihollinen eli syöpä on saatu nujerrettua, kiusakseni on ilmestynyt joukko erilaisia pikkuriesoja. Epäilys, että ainakin osa näistä on päässyt kimppuuni sytostaattihoitojen myötävaikutuksella. Ne myrkyt kun ajoivat elimistön normaalin puolustuskyvyn nolliin, niin kaiken maailman pikkuperhanat pääsevät vapaasti mellastamaan. Näistä näkyvimpänä seborrooinen ekseema eli tali-ihottuma. Naama kuivaa, suupielet halkeilevat ja hilseilevä iho pölisee tuulen mukana tiehensä. Ennen lääkkeiden saantia ei juuri tehnyt mieli kotoa poistua, nyt alkaa onneksi helpottaa.

Tätä kiusallisempi vaiva on kaikissa raajoissa esiintyvä nivelkipu, joka pahenee sitä mukaan, mitä kauemmin ollaan oltu paikoillaan ennen liikkeellelähtöä. Aamun sängystä ylösnousu on yhtä helvettiä. Onneksi vaiva helpottaa sitä mukaa, mitä enemmän ollaan liikkeellä. Lääkäri suositteli sulkemaan reuman mahdollisuuden pois verikokeella.

Liikuntoilua on nyt harrastettu parisen viikkoa. Liityin paikallisen kuntosalin jäseneksikin. Moderni sali kun kyseessä, sieltä löytyy spinningiinkin virtuaalitunteja. Menet saliin, pistät ohjelman käyntiin ja videolta alkaa adrenaliinia ja pirteyttä tihkuva betonireitinen ohjaaja pitämään sinulle spinnarituntia. Itse harjoitteissa ei ollut mitään vikaa, mutta se musiikki. Voe ristus! Tämän ohjaajan tekopirteä käsitys “raskaammasta musiikista” oli juma*auta NORDMANN! Se ruotsalainen folkartisti, jolla oli yksi hitti 1990-luvulla! Kuunneltuani kolme varttia video-ohjaajan hokemia “tää on teidän toivekappale” ja perään jotain täysin munatonta rantaruotsalaista pimpelipomia olin valmis heittämään screeniä ensin juomapullolla ja lopuksi spinningpyörällä. Kestin kuitenkin tunnin loppuun kuin mies.

Painoihin tarttuessani teki mieli katsoa, että meniköhän nyt kilot ja paunat sekaisin? Ei tässä auta muu kuin nöyrästi, kroppaa kuunnellen tehdä 3-4 sarjan ja 8-12 toiston settejä niillä painoilla, joita oikeasti jaksaa käsitellä ja unohtaa ne painot joita joskus jaksoi käsitellä. Noloahan se on, kun teini-ikäiset trikooperseiset salikissat käyttävät isompia painoja. Harkinnassa laadituttaa itselleen lihaskunto-ohjelma ammattilaisella. Pidän päällimmäisenä treenipaitana FUCK CANCER -t-paitaa. Ikäänkuin viestinä muille, että “vaikka ranteet jatkuu hartioihin saakka ja habitus on muutenkin kuin tuulen(PIIP) vinkuheinällä, sille on hyvä syy – tsekkaa paitaa!”

Käväisin maanantaina syöpälääkärillä. Eipä mitään uutta päävihollisen suhteen, näyttäisi pysyvän poissa ja veriarvotkin ovat normaalit. Hemoglobiini on tosin vain 103, ennen syöpää se oli lähes 160. Selittänee osaltaan sen, miksi maantiepyörä ei kulje entiseen malliin. Murehdin tohtorille blogissakin useampaan kertaan mainittua sykeasiaa. Tohtori totesi rauhallisesti, että entisen kuntotason saavuttamiseen syövän ja sytostaattien jäljiltä saattaa kulua vuosi, jopa kaksikin. Huonoin skenaario on se, ettei sinne päästä milloinkaan, kiitos keväisen kaksinkertaisen keuhkoveritulpan.

Vielä ei siis ilmoittauduta Pirkan Pyöräily 2019:än. Jatkan kuitenkin treenaamista hissukseen, tasaisesti, kroppaa kuunnellen, riittävästä ravinnosta ja levosta huolehtien. Ihme on, jos ei jotain tuloksia ole kevääseen mennessä näkyvissä.

2 thoughts on “Tali-Ihantala

  1. Vielä tulee aika kun pääset normipainoihin käsiksi. Hetki menee vielä kevyillä treenatessa, vaan niin peruskunto pikkuhiljaa rakentuu.
    Se myllytys ja myrkytys minkä elimistösi on kokenut antaa sinulle kohtuullisen tasoituksen muihin terveisiin verrattuna.
    Tiedän kyllä nöyryyden tunteen kun penkkiä aloittelee pelkällä tangolla, siitä se pikkuhiljaa rupeaa lihas kasvamaan ja niveletkin pysyvät kunnossa. Turha se on sytojen heikentämiä niveliä rikkoa liialla yrittämisellä ja senhän sinä liikkuvana ihmisenä jo valmiiksi tiedätkin.
    Toivotan sinulle pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä pitkällä kuntoutumisen tielläsi.
    Jaksaa, jaksaa – eikä periksi anneta. 💪😁👊

Comments are closed.