Personal Trainer – Mari Rantanen

Liikunnanohjaaja, PT, farmaseutti. Ryhmäliikunta- ja saliyrittäjä. Ohjaajalempinimiä: “natsi”, “pörrö”, “piiska”, “tekniikkapoliisi”. Sairastanut munuaissyövän. Kahdesti. Parantunut siitä täysin.
Rooli “Team Syöpäläisessä”: Personal Trainer, lihaskunto- ja ravinto-ohjelman laatija, Crosstraining-ohjaaja. Ruoska. Ilopilleri ja inspiraation lähde.
Annetaanpa naiselle itselleen puheenvuoro:
Mari_Rantanen
Mari Rantanen

“Merkittävin syy liikunnasta innostumiseen on painonnostaja-isästä. Istuin pienenä tyttönä Suvantokadun hikisellä salilla katsomassa, kun valtavan kokoiset miehet treenasivat voima- ja painonnostoa hikisissä trikoissa. Tietenkin mun isä oli koko salin ja tarkemmin ajatellen Maailman Vahvin – ihan oikeasti! Siitä tie vei telinevoimistelusalille nelivuotiaana ja nyrkkeilykehään vähän myöhemmin.

 Ryhmäliikuntaa olen ohjannut kevyet 28 vuotta. Ensimmäiset jumpat vedettiin koulujen jumppasaleissa kasarimusiikin tahdissa. Musiikki tuli vinyylilevyiltä. Ohjelmat piti suunnitella niin, ettei vaan lattia tärise ja neula ala pomppia. Paljain jaloin ei voinut mitään tehdä, ettei vaan tule tikkuja jalkoihin. Personal Trainer-työskentely alkoi 90-luvulla.
Tässä lyhyessä ajassa on tullut käytyä liikunnan alan koulutuksia kymmenittäin. Osaamista löytyy lihaskuntoharjoittelusta, afrikkalaisen tanssin kautta kahvakuulailuun asti ja kaikkeen siltä väliltä. Suurimpana rakkautena on opettaa ihmisille aerobisen liikunnan merkitystä ja ennen kaikkea peruskunnon luomisen ja ylläpidon tärkeyttä.
Työkokemusta ehti kertyä liki 10 vuotta mm. ryhmäliikuntavastaavana, kunnes päätin ryhtyä itsenäiseksi. Nyt toimin onnellisena yrittäjänä Lempäälässä Crossing Piippokeskuksessa sekä Salipisteellä. Ja koska vuorokaudessani on 28 tuntia, niin minut löytää päivisin myös Apteekki Ideaparkista.”

Syöpäläinen Marista:

“Vaimoni oli osallistunut Marin vetämiin crossing-tunteihin jo ennen diagnoosiani sekä tiesi hänen syöpähistoriastaan. Ilmeisesti vaimo kertoi saamastani diagnoosista ja Mari tarjoutui välittömästi vapaaehtoisesti auttamaan. Ihan kaikkia yksityiskohtia en tiedä. Naisilla on taipumus olla salaperäisiä, eikä minun kaikkea tarvitse tietääkään.
Ensimmäinen vaikutelma tavatessani tämän ihmisdynamon oli että “mistä hän kaiken tuon virran ammentaa?” Vaikka ensitapaaminen ei ollut pitkä, se teki silti lähtemättömän vaikutuksen.
Ehdimme sopia yhteistyömme yleisistä suuntaviivoista. Laaditaan pyöräilyä tukeva lihaskuntoharjoitus-ohjelma, joka vedetään alussa kerran viikossa. Tätä tukemaan yksi aerobinen harjoite peruskuntosykealueella per viikko. Kun hoidot etenevät ja näemme miten kroppani niitä kestää ja niistä palautuu, lisätään kuormitusta pikkuhiljaa. Haasteena on että energiaa pitää jättää syövästä toipumiseenkin.
Lisäksi sitouduin pitämään tarkkaa ruokapäiväkirjaa. Syöpää sairastava ja tavoitteellista liikuntaa harrastava joutuu syömään kolmen edestä: syöpälääkkeille, treenille ja itselleen. Harjoittelu painotetaan nähtävästi hoitojen väliviikoille, koska itse syöpälääkkeet vievät paljon energiaa ja nukuttavat kovasti.